Helmikuun 2008

KUUKAUDEN TANSSITAITEILIJA

Urmas Poolamets

Virolaissyntyinen Urmas Poolamets (s.1968) toimii tällä hetkellä tanssijana, koreografina ja taiteellisena johtajana Aurinkobaletissa Turussa. Hän on opiskellut Tallinnan yliopistossa pääaineenaan tanssi sekä Helsingin tanssiopistossa. Urmas Poolamets on aikaisemmin työskennellyt mm. tanssiteatteri Raatikossa ja freelance tanssijana.

Hänen viimeisimpiä teoksiaan on mm. Walkabout ja Ihmeellinen Kultakala (2006), Tuhkimo (2005), ja Satuja no. 3 (2004), Pähkinänsärkijä (2002).

Mummun poika

Urmas Poolametsin ensimmäinen tanssikokemus on kouluajoilta tanssikerhosta ja koulun musiikin tunnin rytmiikan tunneilta. Mummun tarinat Pietarin balettikoulusta innostivat Urmasta niin, että hänkin halusi balettia opiskelemaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan antaneet lupaa ja varsinkin isä oli ajatusta vastaan, koska oli aikoinaan itsekin kokeillut balettikoulussa ja piti tanssijan uraa liian rankkana. 10 vuotiaana Urmas liittyi oopperan riveihin laulajana ja siitä alkoi kiinnostus teatteriin. Kaverin mukana hän aloitti noin 13 vuotiaana kilpatanssi harrastuksen ja siitä heräsi ammatillinen kiinnostus tanssiin. Armeijan jälkeen Urmas aloitti Tallinnan yliopistossa tanssinopinnot. Myöhemmin hän sai kutsun tulla Suomeen opiskelemaan Helsingin tanssiopistoon vapaaoppilaana. Myöhemmin paluu Viroon vaikeutui, kun matkatavarat ja passi ryövättiin. Oleskelu Suomessa pitkittyi ja sillä tiellä hän on vieläkin.

Tanssi Suomessa

Urmas Poolametsin mielestä Suomessa tapahtuu paljon tanssin rintamalla. Tarjontaa on Poolametsin mielestä riittävästi, joskus liikaakin asukasmäärään nähden. Hieman hän kritisoi Suomen koulutuspolitiikkaa. Hänen mukaansa Suomessa koulutetaan hyviä tanssijoita ja opettajia liikaa siihen nähden miten on työtä alalla tarjolla. Vaikka tanssin sisällä on vuosien kuluessa tapahtunut paljonkin, on tanssin ongelmat ja puitteet pysyneet lähes samana. Edelleen on tanssilla rahoitus- ja tilahuolia. Urmaksen mukaan myös tanssijoissa on vika. He eivät hänen mukaansa osaa vielä arvostaa tarpeeksi ammattiaan. Tanssijoiden tapa ensi-illan yhteydessä kirjoittaa kortteihin kiitos ja anteeksi kummastuttaa Urmasta vieläkin, vaikka tapa on tarttunut häneenkin. Ehkä, kun sana anteeksi poistuu, alkaa tanssin asiat olla kohdallaan.

Kuva Anne Jouhtisen teoksesta Miehen 4 kylkiluuta 1992

Kilpatanssista nykytanssiin

Suomeen tullessa Urmasta pidettiin silloisen Neuvostoliiton tanssikasvattina luonnollisesti klassisena tanssijana, vaikka hän olikin opiskellut pääasiassa kilpatanssia. Itseään Urmas ei ole koskaan pitänyt balettitanssijana. Nykytanssi on hänen mielestään mielenkiintoista, koska se antaa rajattomat mahdollisuudet kehittyä. Urmaksen mukaan kilpatanssi ja muut tanssiopinnot näkyvät hänen tanssissaan ja teoksissaan. Iän myötä hän on myös oppinut arvostamaan monipuolista tanssijan taustaansa ja osaa käyttää hyväkseen kunkin tanssimuodon parhaat puolet.

Tanssija, koreografi ja taiteellinen johtaja

Tällä hetkellä Urmas Poolamets työstää uusinta teostaan Punaisen puun varjossa, joka tulee ensi-iltaan 1.3.2008 Aurinkobaletin näyttämölle. Urmaksen mukaan jokainen teos on erilainen ja myös hänen työtapansa on erilainen teoksesta riippuen. Viimeaikaisten lastenteosten pohjalla on usein ollut satu, josta koreografia saa alkunsa. Punaisen puun varjossa teos taas kertoo vuodenajoista ja sen työstämiseen on käytetty työryhmän muistoja ja mielikuvia eri vuodenajoista. Lyhyen harjoitusjakson johdosta Urmas käyttää improvisaatiota jokseenkin vähän koreografiaa tehdessään ja tuottaa usein 80-90% liikemateriaalista itse. Aurinkobaletissa, kiinnitettyjen tanssijoiden kanssa, on Urmaksen mielestä hyvä työskennellä. Kun tanssijat ovat samoja, ei teoksen työstämisessä mene aikaa tutustumiseen, niin kuin freelance tuotannoissa, joissa työryhmä muodostuu produktio kohtaisesti. Urmas myös kehuu Aurinkobaletin tanssijoita. Ryhmä on kehittyvä ja pystyy venymään.

Tanssijan, koreografin ja taiteellisen johtajan eri roolit Urmas Poolamets yrittää pitää erillään tarpeen mukaan. Hän haluaisi käyttää enemmän aikaa koreografina toimimiseen, sillä eniten aikaa vie tällä hetkellä tanssijan työ.

Kuva Anne Jouhtisen teoksesta Mayday, Mayday
Kuvassa: Anne Jouhtinen ja Urmas Poolamets

 

Kaikkea tulee kokeilla eikä menneitä saa katua

Matkustus on Urmaksen tapa hellittää ja saada ajatukset pois työstä. Hän tutustuu mielellään uusiin paikkoihin eikä nimeä yhtään lempipaikkaa, mutta mainitsee että, Kiina on tehnyt häneen vaikutuksen ja arabialainen kulttuuri kiinnostaa. Epäoikeudenmukaisuus ja itsekeskeiset ihmiset saavat Urmaksen ärsyyntymään. Tanssin parissa tapaa hänen mukaansa liikaa itserakkautta, vaikka tietty määrä narsismia tanssitaiteilijalta vaaditaankin. Urmas toivoo, että ihmiset olisivat laajakatseisempia ja kohtelisivat oikeudenmukaisesti itseään ja kanssa ihmisiään.

Iloiseksi Urmaksen tekee uusi tanssinkatsoja, joka tulee epäilevästi katsomaan tanssiteosta, mutta poistuu uusien ajatusten kanssa.

Monet Urmaksen haaveista ovat jo toteutuneet, mutta monta unelmaa on vielä toteutumatta. Urmas ei kuitenkaan paljasta tulevaisuuden toiveitaan, sillä taikauskoisena uskoo, että unelmat eivät jaettuna toteudu.

 

Kuvassa: Urmas ja Igor                                                       Urmaksen lempi harrastus