KUUKAUDEN TANSSITAITEILIJA

Tarja Yokenin äiti harrasti voimistelua Elli Särkän johdolla ja Tarja seurasi äidin perässä ensin voimistelutunneille ja myöhemmin Särkän liikuntakoulun tanssitunneille. Kotipaikkakunnan balettikoulun mukaan Tarja oli liian iso ballerinaksi. Tarja tarkisti vielä varmuuden vuoksi ballerinan ihannemitat kirjasta. Tieto oli murtaa pikkutanssijan haaveet, mutta hän ei kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoi tanssiharrastuksia. Serkun innostamana Tarja haki Jyväskylän liikuntatieteelliseen opiskelemaan ja suoritti liikuntakasvatuksen kandidaatin tutkinnon. Amerikkalainen ekspressionistisen tanssin edustaja Garry Rick vieraili tuolloin opettajana Jyväskylässä ja hän teki Tarjaan tärisyttävän vaikutuksen. Rickin opissa Tarja ymmärsi miten tanssi voi toimia ilmaisun välineenä ja Rickiltä Tarja sai myös työkalut koreografian tekemiseen.

Tarja jatkoi opintojaan Jyväskylässä ja suoritti liikuntatieteiden maisterin tutkinnon 1978. Pro gradu -työn aiheena hänellä oli: Johdatus modernin tanssi-ilmaisun opettamiseen.

Samana vuonna Tarjan tie vei Lontooseen, jossa hän opiskeli Lontoon yliopiston Laban Centre:ssa ja suoritti teatteritanssin perustutkinnon.

Lontoon jälkeen opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, jossa Tarja opiskeli vuoden aineenopettajan pedagogisia opintoja. Seuraavana vuonna Tarja muutti New Yorkiin ja suoritti siellä tanssikasvatuksen maisteri (MA) opinnot, New Yorkin yliopistossa. Samalla reissulla hän tapasi tulevan miehensä David Yokenin ja yhteistyö Davidin kanssa alkoi.

Tanssin teoreettinen puoli kiinnosti Tarjaa niin paljon, että hän päätti vielä opiskella New Yorkissa Laban/Bartenieff instituutissa ja suoritti sertifioidun liikeanalyytikon opinnot (Certified Movement Analyst) 1994.

Tarja muutti miehensä perässä ensin Kaliforniaan, jossa Tarja opetti tanssia ja esiintyi paljon. Myöhemmin pari asui myös Ohiossa. USAn lisäksi Tarja ja David ovat asuneet ja työskennelleet Moskovassa ja Tukholmassa, jossa myös perheen tytär syntyi.

Vaikka Tarja on esiintynyt paljon, varsinkin ulkomailla ollessaan, hän kuitenkin tuntee olevansa ensisijaisesti tanssikasvattaja. Mitä enemmän hän on nähnyt tanssia, sitä korkeammalla myös rima omaan esiintyjyyteen on noussut.

Turun TUTVOssa käynnistyi 90 luvun alussa tanssinopettajakoulutus. Tarja kuuli asiasta ensin ystävältään Mirja- Liisa Herhiltä ja myöhemmin Mirja-Liisan kehotuksesta Maija Palonheimo pyysi Tarjaa Turkuun opettamaan ja johtamaan koulutusta. Tarja vierailikin TUTVOssa useaan otteeseen opettajana ennen kuin muutti kokonaan Suomeen ja TUTVOn tanssi-ilmaisun osastonjohtajaksi.

David seurasi muutaman vuoden kuluttua perässä.

Tarja ja David Yoken ovat kehittäneet tanssinopettaja koulutusta pikkuhiljaa siihen mitä se nyt on Turun AMK:n Taideakatemiassa. Tarja on tyytyväinen koulutuksen kehitykseen, sillä opiskelijat työllistyvät opintojensa jälkeen erittäin hyvin sekä tanssinopettajiksi että esiintyjiksi ja koreografeiksi. Työn huippuhetkiksi Tarja mainitsee uusien tanssinopettajien valmistumisen. Tarjasta on myös huikeaa nähdä opiskelijoiden kehityskaari ja miten he jalostuvat neljässä opiskeluvuodessaan. Linkki tänä keväänä valmistuvien tanssinopettajien matrikkeliin.

Tarjalla on perspektiiviä nähdä myös koko tanssin kentän kehitystä Suomessa melko pitkältä aikaväliltä. Tanssi (baletti) oli 60-70 luvuilla vielä paremman kansan harrastus ja nyt tanssin saatavuus on aivan toista luokkaa. Eteenpäin on menty suurin harppauksin ja tanssin asiat ovat Tarja mukaan Suomessa tänä päivänä suhteellisen hyvin. Tanssikasvatuksen saralla on kuitenkin vielä paljon työtä. Tanssitaiteen perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulukoulutuksen yhteistyön kehittämisen hän näkee tärkeäksi, jotta Suomesta tulisi todellinen tanssin maa.

Tarjalle mieleenpainuvia tanssikokemuksia ovat olleet esimerkiksi Alvyn Aileyn 70 luvun vierailu Helsingin kulttuuritalolla ja tanssiryhmä Raatikon kiertue esitykset. Samoin Limon Dance ryhmän Doris Humphreyn koreografia Air for the G String on tehnyt Tarjaan 80 luvulla vaikutuksen. Teoksen kauneus ja musiikin visualisointi lumoaa.

Työ, koti ja harrastukset ovat Tarjalla symbioosissa keskenään. Tanssin lisäksi Tarjan elämään kuuluu voimakkaasti eläimet. Piki koira kulkee matkassa usein työssäkin ja on päässyt mukaan jopa tanssinopiskelijoiden produktioihin. Lisäksi Tarja harrastaa intohimoisesti ratsastusta. Ylläpidossa hänellä on suomenhevostamma Lahjan Pyry.

Eläimet tuovat Tarjassa esiin inhimillisen puolen, joka on myös tanssikasvatustyössä toiminnan ydin. Kun pystyy jakamaan omastaan toisille, saa myös eniten itselle. Nuorena tanssi auttoi Tarjaa löytämään itsensä ja ymmärtämään olemassa olon merkitystä. Siksi Tarja kokee, että taidekasvatus on yksilön kasvulle korvaamattoman tärkeää.

Tarja Yokenin mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia hyvästä taiteesta ja taiteen inhimillisyyden voimasta. Inhimillisyyden arvot pitävät meidät kiinni ihmisyydessä ja yhteisöllisyydessä. Mitä me jaamme toisten ihmisten kanssa, on enemmän kuin mikä meitä erottaa ja taiteen avulla se tuodaan vo