Tammikuun 2008 tanssitaiteilija Sari Hannula

Sari Hannula on vuonna 1965 Ylivieskassa syntynyt nykyisin turkulainen tanssitaiteilija. Hän on tällä hetkellä virkavapaalla Turun konservatorion tanssilinjan johtajan toimestaan ja toimii vapaana tanssitaiteilijana työskentelyapurahalla. Sari Hannula on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja opiskellut tanssia Lontoon Laban Centressä (Professional Diploma in Dance) sekä New Yorkissa useissa eri tanssikouluissa. Aiemmin hän on työskennellyt Kuopion konservatorion nykytanssin lehtorina sekä freelance-tanssijana ja -koreografina eri puolilla Suomea.

Hänen koreografioitaan ovat mm. Sallimusta (2005), KLIMPPI (2001), Nollaus (2000), Kreisi deis (1998), Searching for yellow eli kadonneen keltaisen metsästys (1996), Ryppyiset lakanat (1996) ja IRTIOTTOJA II-IV (1995). Hänen koreografioitaan on esitetty Suomen ulkopuolella mm. Englannissa, USA:ssa ja Virossa. Tanssijana Hannula on esiintynyt lisäksi Venäjällä, Tanskassa ja Ruotsissa.

Lakeuksien lapsi

Sari Hannula eli lapsuuden perheensä maatilalla lehmien, hevosten ja kissojen ympäröimänä. Pohjanmaan pelloilla oli tilaa liikkua ja sitä Sari tekikin. Vapaa liikehdintä on aina ollut Sarista kiinnostavaa, ja sen tähden hänestä ei lopulta tullutkaan hyvää pikajuoksijaa. Oli mielenkiintoisempaa hyppiä vesilätäköiden lomitse, kuin juosta suoraan.

Halu tehdä työtä tanssin parissa on ollut Sarille itsestään selvyys lähes koko lapsuuden. Tanssijan uravalinta ratkesi jo ensimmäisellä luokalla, kun hän sai vapaasti improvisoiden liikkua koulun liikuntatunnilla Griegin Vuorenpeikkojen kuningas musiikin mukaan. Naisvoimistelun välityksellä Sari sai ensimmäiset kokemukset modernista ja jazztanssista. Ylivieskassa koulun opinto-ohjaaja neuvoi Saria unohtamaan tanssihaihattelut ja hakemaan kauppaopistoon jatko-opintoihin. Neuvosta sisuuntuneena Sari päätyi kuitenkin 1984 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja tanssipedagogiikan erikoistumisopintoihin, josta varsinaiset tanssin ammattiopinnot alkoivat. Jyväskylässä Sari myös perusti oman tanssiryhmän ja opetti iltaisin.

Lontoo – New York – New York…

Tanssiopinnot veivät liikuntatieteiden maisterin Lontooseen Laban Centreen. Lontoon aika oli Sarille rankkaa, mutta antoisaa. Kansainvälinen ilmapiiri, hurja työtahti ja mahdollisuus omistautua vain tanssille puskivat eteenpäin. Myöhemmin Sari on matkannut tanssin perässä useaan otteeseen New Yorkiin. New York on mahdollistanut monenlaiset tanssiopinnot eri tanssikouluissa. Kontakti- improvisaatio ja capoeira ovat avartaneet Sarille nykytanssin mahdollisuuksia. Joogaa taas Sari käyttää fyysisen terveyden ylläpitoon ja keskittymiseen. New Yorkista kansojen sulatusuunina ja moninaisuuden suvaitsijana on tullut Sarille eräänlainen henkinen toinen koti, jonne on jäänyt hyviä ystäviä.

Kuva teoksesta IRTIOTTOJA IV Ryppyiset lakanat

Kuva: Helinä Schroderus

Kuva teoksesta KLIMPPI

Kuva: Markus Lahtinen

 

Tanssija-koreografi-opettaja- koulutusjohtaja

Koreografiset ideat Sari saattaa saada vaikkapa sivulauseesta, kuvasta, tunnelmasta, työyhteisön käyttäytymisestä, mielentilasta tai pienistä liikesarjoista. Sari kypsyttelee mielellään ideoita ja on valmis leikittelemään liikkeillä pitkäänkin kehitellessään koreografiaa. Sarille on tyypillistä itseironia, joka näkyy hänen teoksissaan huumorina. Huumoria Sari ammentaa myös tarkkailemalla ihmisten ja eläinten reagointia eri tilanteissa.

Tällä hetkellä hän työstää Ari Nummisen teosta "Balkanin ruusu" joka on Hannulan soolotrilogian kolmas osa. Teoksen ensi-ilta on 10.1.2008 Manillassa, Turussa. Soolosarjan ensimmäisessä osassa "Sallimusta" Sari toimi sekä tanssijana että koreografina. Teos sai ensi-iltansa lokakuussa 2005, ja toinen osa "Alli S." tammikuussa 2006. Sen vierailevana koreografina toimi Anu Rajala.

Sari Hannula on parhaillaan virkavapaalla Turun konservatorion tanssilinjan johtajan toimesta. Työ tanssikoulutuksen johtajana on mahdollistanut omien visioiden toteuttamisen niin taiteellisesti kuin myös tanssijakoulutuksen suunnittelun näkökulmasta. Tanssitaiteilijan työ on Sarille ehdoton ykkönen ja tanssiessaan Sari on yksinkertaisesti onnellinen. Opettajan ja tanssikoulutuksen johtajan työt kulkevat taiteilijuuden kanssa käsi kädessä toisiaan ruokkien, vaikka taloushallinnon kiemuroista Sari ei juuri pidäkään.

 

 

 

Kuvat teoksesta Sallimusta

Kuvat: Maija Hirvanen

 

Eläimiä ja energiaa

Sarin saavat iloiseksi eläimet, luonto, auringonpaiste, tilannekomiikka, toisten onnistumisen hetket tai mausteinen ruoka. Surulliseksi hänet tekee välinpitämättömyys, kapeakatseisuus ja ihmiset joilta puuttuu kunnioitus toisia kohtaan. Perusteettomat toimenpiteet, ihmisiä kuulematon johtamistapa ja poliittinen peittely raivostuttavat Saria, kun taas rohkeat ihmiset, jotka ovat valmiita satsaamaan vähän enemmän saavuttaakseen paljon enemmän innostavat häntä. Tulevaisuudelta Sari toivoo työn ja levon tasaisempaa jakautumista niin itselleen kuin yleismaailmallisesti. Lisäksi hän haluaisi tehdä oman osansa ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ja rakentaa hyvin vähän energiaa käyttävän passiivitalon yhdessä miehensä kanssa. Jos Sari ei olisi tanssitaiteilija, hän saattaisi työskennellä eläinten parissa tai ratkoa pulmia yksityisetsivänä.

Iän mukana tuoma kypsyminen on vienyt Sari Hannulan mukaan turhan hötkyilyn pois ja hänestä on tullut riittävän vanha esittämään hyvin monenlaista tanssia. Näyttämöllä hän pyrkii olemaan täysipainoisesti hetkessä läsnä. Parasta on se, kun tuntee, että yleisö vastaa samoin ja "kuuntelee".

 

 

Kuva teoksesta Alli S.

Kuva: Erica Kovanen