 |
|  |
| | | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
| |
|
KUUKAUDEN TANSSITAITEILIJA Ritva Bergström
Ritva Bergström (1938) on pitkänlinjan tanssitaiteen toimija ja puolestapuhuja. Hän valmistui Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta voimistelunopettajaksi 1962 ja toimi 30 vuotta Raision kauppaoppilaitoksen ja myöhemmin ammattikorkeakoulun liikunnanlehtorina. Hän on lisäksi toiminut tanssiopettajana, koreografina ja tanssijana. Ritva Bergström on ollut mukana perustamassa Turun ja Porin läänin tanssialan neuvottelukuntaa ja myöhemmin Läntisen tanssin aluekeskusta, jonka kunniajäseneksi hänet hyväksyttiin huhtikuussa 2008. Hän on lisäksi Turun konservatorion kannatusyhdistys ry hallituksen ja Pikinini Meri ry hallituksen jäsen ja toiminut Varsinais-Suomen taidetoimikunnassa kahden kauden ajan.
Kuva Teoksesta The Spring is coming/Barker
Voimistelusta tanssiin Ritva aloitti lapsena voimistelun legendaarisen äitinsä Elli Särkän komennossa JTNV ssä (Jyväskylän työväen naisvoimistelijat) ja myöhemmin myös Elli Särkän liikuntakoulussa Jyväskylässä. Kodin taiteilijailmapiiristä öljyvärin, ääneen luettujen runojen ja pullatuoksun keskeltä täytyi myös välillä paeta omaan maailmaan. Elokuvista saadut impulssit muuttuivat tanssiksi vaikka pihan roskalaatikolla. Helsingissä ollessaan hän opiskeli myös tanssia mm. Carita Åströmmin tanssikoulussa. Tanssin tiedonjano kasvoi ja Ritva muistaa lukeneensa mm. amerikkalaisia tanssilehtiä saadakseen uutta tanssitietoa maailmalta. Oman äidin lisäksi 60-luvun opettajista Ted Shorton (jazz) ja Walter Nicks (jazz) ja modernin tanssin pioneeri Riitta Vainio ovat olleet tanssitien viitoittajia. Valmistuttuaan hän aloitti opettajan työt sekä koulussa että tanssiopettajana äitinsä liikuntakoulussa. Tanssi on Ritvalle totaalista läsnäoloa ja varsin laaja käsite. Ritva on kiitollinen siitä, että on elämänsä aikana saanut kohdata upeita tanssitaiteilijoita niin esityksissä kuin heidän opetustunneillaan. Lisäksi hän on vieraillut kansainvälisissä tanssitehtaissa, niin kuin Ritva suuret tanssitalot hauskasti määrittelee.
Kuvassa Ritva Bergström 1965
Jazztanssia 1964
Seuratyötä ja taidekasvatusta Turkuun Ritva Bergström tuli 70 luvulla miehensä työn mukana ja tutustui täällä heti paikalliseen tanssikulttuuriin. Ritva kuvailee silloista Turkua sulkeutuneeksi pikku-kyläksi. Ritva aloitti vierailevana ohjaajana Turun Pyrkivässä ja teki myös tuomaritehtäviä. Samalla hän tutustutti voimistelijoita tanssiin. Esimerkiksi vuonna 1985 ja 1999 Ritvan Suomen joukkueelle tekemissä ohjelmissa oli paljon tanssillisia elementtejä. Seuratyö on antanut Ritvalle paljon ja opettanut mm. toisten huomioon ottamista ja arvostamista. Voimistelun mukana Ritva on päässyt matkustamaan myös ulkomaille. Kuitenkin 80- luvun puolivälin jälkeen voimistelu alkoi tuntua liian suorituspainotteiselta ja Ritva tunsi, ettei se enää ollut hänen juttunsa. Ritva teki mieleistään työtä liikunnanopettajana Raision kauppaopistossa. Liikunnan ja tanssin lisäksi hän koki tekevänsä arvokasta taidekasvatustyötä. Ritva myöntää saaneensa nuorilta paljon ja tunsi haikeutta eläkkeelle siirtyessään.
Kuvassa Ritva Bergström, nuori opettaja 1975
Tanssittujen satujen ja tarinoiden unohtumaton maailma Ritva on tottunut olemaan nuorten ympäröimänä ja on iloinen siitä, että saa jatkaa vielä tanssiopetusta mm. Tanssitiimissa. Tanssitiimissä Ritva on ollut mukana sen perustamisesta lähtien ja symbioosi on kestänyt jo 28 vuotta ja jatkuu yhä. Tanssitiimi on kollektiivinen eri-ikäisten oppilaiden ja opettajien luovuuden keidas, jonka mahdollistivat Helvi Anias ja Kirsti Nurmela. Ritva on saanut tehdä työtään omalla tavallaan ja näytökset ovat olleet täynnä iloa ja tekemisen energiaa. Ritvan ei ole tarvinnut jännittää ainoastaan verhojen takana, vaan hän on saanut esiintyä myös ikimuistoisissa rooleissa. Koreografioiden työstäminen kestää Ritvalla kauan ja vaatii paljon ajatustyötä ja kokeiluja. Kevään 2008 näytöksen koreografiaan vaikutti unessa nähdyt kuvat aavikosta, jonka keitaalla Giacomettin ja Mooren tutut veistokset yllättivät läsnäolollaan. Musiikin valinta koreografiaan on Ritvalle aina aikaa vievää ja vaikeaa. Usein hän työstääkin liikettä hiljaisuudessa. Taidekasvatuksen vähäisyys kouluissa korostaa muualla annettavaa taidekasvatustyön merkitystä. Ritva näkee suurena rikkautena erilaiset tanssin harrastusmahdollisuudet. Lapsena saadut tanssielämykset voivat viedä ammattitanssijan tielle.
Maija Poppanen/Tanssitiimi 1994
Tanssikentän muutoksia Tanssinkentällä on tapahtunut paljon 70 -luvulta tähän päivään. Ritva on nähnyt muutokset läheltä ja ollut osaltaan myös kehittämässä tanssin rakenteita alueella. Ritva on yksi Turun ja Porin läänin tanssialan neuvottelukunnan perustajajäsenistä. Neuvottelukunta oli ja on edelleen tärkeä tanssintoimijoiden kohtaamis- ja vaikuttamisväylä. Barker teatterin perustaminen on parantanut freelancekentän esitysmahdollisuuksia Turussa. Ritvalla on takana pitkä yhteistyö Barker teatterin ja erityisesti tanssitaiteilija Nina Renvallin kanssa erityisesti ensimmäisinä taiteiden öinä ja 90 -luvun alun Nykytanssia Turussa tapahtumissa. Inkognito- ja Symphony illat Barker- teatterilla ovat olleet Ritvan mielestä uniikkeja taiteilijakohtaamisia. Ritva on hyvillään tanssin ammatillisesta koulutuksen saamisesta Turkuun, sillä se on osaltaan osoitus tanssitaiteen arvostamisesta. Paljon on tanssin kentällä tapahtunut muutoksia parempaan päin, mutta edelleen on asioita joiden puolesta Ritva Bergström on valmis puhumaan. Hän kaipaa lisää kulttuuripoliittista keskustelua esimerkiksi siitä mihin Turun kaupunki aikoo lähitulevaisuudessa suunnata kiinnostuksensa. Ritva myös peräänkuuluttaa tanssitaiteen mukaan ottamista peruskoulujen opetussuunnitelmiin ja toivoo lisää tanssin yhteyksiä ja kiehuntaa.
Kuva teoksen Hot Sand/Nina Renvall ja Marjan Raar harjouituksista 1992
Kuva teoksesta Väistyvä varjo 1992
Kuvat teoksesta Piletti (Äidin muistolle)
Elämäniloa Afrikasta Ritva tutustui afrikkalaiseen tanssiin 90 luvulla Kuopiossa ja myöhemmin eri opettajien johdolla myös Turussa. Afrikkainen musiikki on Ritvalle tärkeää ja afrikkalainen tanssi sytyttää. Vaikka Ritva ei ole Afrikassa itse koskaan saanut vierailla, tuo hän mielellään sen kulttuuria lähelle oppilaitaan esimerkiksi opettaja yhteistyön muodossa. Afrikkalaisen tanssin kautta Ritva kokee, että oppilaiden on helppo purkaa estoja. Tanssi on itseilmaisun halua ja hyvän tanssiopettajan täytyy vaistota tunnin tunnelma ja läsnäolollaan auttaa oppilaita avaamaan ja hyväksyä itsensä. Nykypäivän maailma on Ritvan mielestä hyvin esityskeskeistä ja ulospäin suuntautuvaa. Tanssi on usein nuorten näyttäytymisen väline. Vaikka Ritva nauttiikin tässä ajassa elävän nuorison energiasta joka näkyy myös tanssissa, hän kokee että tanssin tulisi pystyä tavoittamaan kaiken ikäiset. Nykytanssi on monimuotoisuuden ja hämmennyksen taidetta: taiteista uskaliain. Ritva katselee yhä uteliaasti maailmaa, tahtoo nähdä ja kokea. Elämästä syntyy tarinoita myös tanssiin, sillä ilman tarinoita ei ole mitään mitä kertoa. Rinnalla kulkee ymmärtävä lähipiiri ja perheen lemmikkikoira Luna. Päivät kuluvat
Kuvassa Ritva valmistumassa juontokeikkaan 50- luvun hengessä
Kuva teoksesta Terveisiä happimajasta /Barker
Tulevia esiintymisiä: Vanhan pääkirjaston avajaiset 19.9 Aurinkobaletin Pähkinänsärkijä Marras-joulukuu Tanssitiimin joulunäytös 2008
|
